Pyristelyä vääjäämätöntä vastaan (julkaistu Kalevassa 4.10.2008)

Lähetin tämän kirjoituksen tänään Rantapohjan ja Kalevan yleisönosastoille. Saapas nähdä julkaisevatkos 😉

EDIT: Julkaistu Kalevassa Lauantaina 4.10.2008 otsikolla: ”Pyristelyä vääjäämätöntä vastaan”

EDIT2: Muutin alkuperäisen otsikon ”Pohjoismainen malli kuntaliitoksiin vai Oulujoen kaupunki?” Kalevan muotoilemaksi ”pyristelyä vääjäämätöntä vastaan”

Kempeleen Kokoomuksen edustajat sanoutuivat Kalevassa (2.10.2008) jyrkästi irti “Oulujoen kaupunki” -visiosta. Sekä Oulussa että lähikunnissa asuneena tuntuu hieman huvittavalta tämä pyristely vääjäämätöntä kehitystä vastaan. Vielä enemmän ihmetyttää kun tarkastelee Pohjoismaisten naapureidemme, Tanskan ja Ruotsin kuntakarttojen muuttumista viime vuosina: Tanskan kuntien määrä on vähentynyt 98:aan vuonna 2007 tehdyssä suuressa uudistuksessa ja Ruotsissa kuntien määrää on karsittu yli 2000:sta kunnasta 291 kuntaan. Ovatko alueemme kunnallispoliitikot ajan tasalla pitäessään kynsin hampain kiinni itsenäisyydestä, tällä viittaan esimerkiksi kirjoittajien mainitsemaan Kempeleen kunnanvaltuuston strategiseen päätökseen pysytellä itsenäisenä aina vuoteen 2015 saakka.

Oulun seudulla Kokoomus on tehnyt hienoa työtä valmistellessaan Oulujoen kaupunki 2020-visiota. Ehkä Kempeleen Kokoomuksen nimissä kirjoittaneet Tiina Rajala ja Pentti Mellenius eivät ole napsauttaneet Oulujoen kaupungin verkkosivujen etusivulla olevaa “ohita” intro painiketta. Avautuva interaktiivinen kartta nimittäin paljastaa aika paljon ratkaisuja Oulun alueen kuntakenttää koskettaviin kipukohtiin.

Istuvilta valtuutetuilta on ilmeistä populistista pikkupolitikointia rinnastaa vanhukset ja lentokenttä keskenään, ihan samoin kuin Oulussa rinnastetaan kallioparkki ja Sote-sektorin palvelut. Seutukunnallisena, tahtoliitoksiin ja kuntien vahvuuksiin perustuvana isompana yksikkönä voisimme keskittyä parantamaan seudullista joukkoliikennettä, sijoittaa kaupan suuryksikköjä järkeen eikä tunteeseen perustuen sekä parantaa asukasdemokratiaa vähentämällä valtuustoja ja virkamiehiä, mutta lisäämällä asukastupia ja suuralueiden lähidemokratiaa.

Ennen kaikkea alueellamme on lukuisia kehittämiskohteita, kuten lentokenttä, Koitelin kosket, Kierikin sensaatiomaiset löydökset monesta muusta puhumattakaan. Näiden matkailua ja elinkeinoelämää laajemminkin tukevien hankkeiden täysimittaiseen rahoittamiseen eivät pienten kuntien rahkeet eikä kiinnostus ole riittäneet, vaikka niillä olisi alueellista ja ja valtakunnallista merkitystä.

Samasta asiasta hyvänä esimerkkinä mainittakoon myös ilmeiset vaikeudet löytää kuntarahoittajia seudulliselle moottoriurheilukeskukselle, jonne käyttäjiä  kyllä löytyy kuntarajoista huolimatta.

Ruotsin (50- ja 70-luvuilla) ja Tanskan (2007) liitokset eivät olleet vapaaehtoisia. Oulujoen Kaupungin malli perustuu tahtoliitoksiin, toivottavasti malliin perehdytään kiihkottomasti ja sen hyviä puolia tarkastellaan objektiivisesti, pitämättä kynsin hampain kiinni entisestä. Valtion kunnille asettamat uudet tavoitteet ja eläköityvä valtaväestö pakottavat ennen pitkää ympäristön kunnat osaksi Oulua.

Jari Laru, Jääliläinen ehdokas Oulujoen kaupungin puolesta

Lue myös kirjoitukseni Kiimingistä osana Oulujoen kaupunkia

About LaruX